Ihmiset > Paulin isä Johannes

Isä-Jussi

Johannes eli Juho eli Jussi eli Janne

Paulin isä tunnettiin usealla nimellä. Vähiten käytetty oli hänen virallinen ristimänimensä: Johannes. Pauli kutsui isäänsä Jussiksi tai Juhoksi, muut sukulaiset Janneksi. Tässä käytetään sekaannusten välttämiseksi nimeä Johannes.

Johannes oli syntyjään savolainen. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi jonkin verran Kuopiosta pohjoiseen, Maaningan Tuovilanlahdella, jossa on vielä jäljellä ainakin Kalapuron talo. Koko Johanneksen sisaruskatras muutti aikuistuttuaan Viipuriin, "savolaisten Amerikkaan", kuten sanonta kuului.

Viipuri oli tosiaan itä-Suomessa asuvien savolaisten tärkein kaupunki, ainakin Matti Klingen mukaan. Viipurissa oli kansainvälinen satama, se oli lähellä miljoonakaupunki Pietaria ja sinne oli Savosta hyvät vesitieyhteydet.

Johannes muutti Viipuriin heti saatuaan rippikoulun käytyä, mikä tuolloin oli merkki aikustumisesta. Hänen vanhempi siskonsa Anna-Maria eli Maiju-täti oli muuttanut jo aikaisemmin ja löytänyt kaupungista hyviä mahdollisuuksia.

Johannes löysi tiensä pian radan varressa sijaitsevalle maaseutukylälle, jossa Pekka Karjalainen kävi halkokauppas ja myöhemmin harjoitti myös myös sahateollisuutta.

Johannes meni pian naimisiin halkokauppiaan tyttären kanssa ja sai lapsia. Tytön isä ei aina ollut tyytyväinen puolison valintaan ja nuoripari joutui hakemaan toimeentuloaan muualtakin. Johannes sai töitä Vuoksen joen alajuoksulla sijainneelta Pölläkkälän sahalta.

Useaan otteeseen palasi nuori perhe kuitenkin asumaan appivanhempien luokse Antrean Koljolaan, kunnes 1920-luvun alussa oli vaurastunut niin, että pystyi harkitsemaan oman talon rakentamista Viipurin kaupunkiin. Johannes teki tarvittavat rakennustyöt suurelta osin itse ja talo saatiin pystyyn. Osoite oli Ojakatu 7, aivan suuren lätäkön äärellä, jonne kaupunkilaiset tyhjensivät jätteitään.

Kaupungista ei kuitenkaan lötynyt Johanneksen mielestä sopivia töitä, joten hän jatkuvasti hakeutui töihin appensa sahalaitokselle maaseudulle. Perhe asui kuitenkin Viipurin kaupungissa, joten isä oli paljon poissa kotoa.

Kun Johannes oli viettänyt kymmenisen vuotta repputyöläisenä, päätti perhe muuttaa lopulta kokonaan Koljolaan. Näin kaikki asuisivat samassa paikassa kuten perheen kuuluukin. Muuttopäätökseen saattoi vaikuttaa myös se, että isoisä oli jo yli 80-vuotias, ja perinnönjako suuresta maaomaisuudesta alkoi varmasti jo häämöttää. Muitakin oli jo Koljolassa perintöä kärkkymässä, joten Johanneksella oli jo kiire.

Tähän väliin tuli kuitenkin ikävä yllätys: Suomi joutui mukaan maailmansotaan suurten valtioiden välisenä pelinappulana. Kun ensimmäinen koitos päättyi, joutui Johannes ja koko suku pakenemaan kovalla kiireellä kotiseudultaan. Toisella kertaa oltiin jo paljon valmistautuneempia.

Suomen valtio jakoi korvauksia niille, joilta oli jäänyt omaisuutta uuden rajan taakse. Johanneksen perheelle tuli myös rahallisia korvauksia talvisodan jälkeen, varsinkin kun isoisä oli ehtinyt kuolla juuri sodan päätyttyä. Näillä rahoilla perhe osti Helsingistä omakotitalon, joka on edelleen Johanneksen lastenlasten hallussa.

Johannes oli Helsinkiin muutettaessa jo eläkeiässä. Hän ryhtyi Helsingissä siihen, mitä oli tarjolla, eli hevoskuskiksi. !940-luvun lopun ajan Johannes ajoi hevosella ja kärryillä ainakin Bastmanin virvoitusjuomatehtaan tuotteita kaupunkiin myymälöihin. Lähinnä kysymyksessä varmaankin oli olut. Bastmanin tehtaat sijaitsivat Kyläsaaressa, lähellä Kumpulaa, jossa Johanneksella oli talo. Johannes kuoli vuonna 1951.

< /body>