Ihmiset > Margareta

Margareta

Margareta syntyi Helsingin Sörnäisissä keväällä 1918, juuri kun kansalaissota oli puhjennut ja "punaiset oli täällä kovasti hääräämässä ja valtaamassa kaikkia paikkoja, ammuskelivat tuolla kaduilla", kuten Margareta myöhemmin kertoi. Margaretan isä oli muuttanut Helsinkiin töihin ja löytänyt puolisokseen tuusulalaisen tytön.

Margareta kävi kansakoulun Vallilassa, mutta pääsi vuonna 1931 oppikouluun Kruunuhakaan. Tuossa Helsingin toisessa suomalaisessa tyttökoulussa, joka oli Margaretan mukaan "kristillismielinen ja vakavahenkinen", hän suoritti keskikoulun. Koulun päätyttyä vuonna 1935 ei lukion käymisestä ollut puhettakaan, vaan oli mentävä töihin. Vanhimman tyttären piti kantaa osansa perheen elatuksesta, sillä perhe oli köyhä ja 1930-luku Suomessa pula-aikaa. Perheen isälle oli tarjolla usein vain huonosti palkattuja hätäaputöitä.

Margareta aloitti työuransa Elannon maitomyymälästä Sturenkadulta. Oppikoulutaustasta oli hyötyä, sillä kaupassa oli muun muassa osattava ruotsia. Varsinkin rahan laskeminen vieraalla kielellä ruotsinkieliselle asiakkaalle oli vaativaa.

Kolmen vuoden maitomyymälätyön jälkeen Margaretalle tarjottiin, vasta 20-vuotiaana, myymälänhoitajan paikkaa. Hän oli kuitenkin tuolloin jo valmis vaihtamaan työpaikkaa. Piti päästä toimistotöihin.

Ensimmäiseksi kaivatuksi toimistotyöpaikaksi löytyi Kalliossa sijainnut Tillanderin virvoitusjuomatehdas. Kieltolaki oli päättynyt viisi vuotta aiemmin ja perinteinen, 1877 perustettu tehdas oli laajentanut valikoimiaan myös olueen. Tillander kehitetti myös olutmerkki Olvin, joka vasta konkurssin jälkeen myytiin nykyiselle omistajalle Iisalmeen. Tillanderilla Margareta viihtyi pari kuukautta, mutta sai siitä hyvän ponnahduslaudan seuraavaan paikkaan.

Vuonna 1938 Margareta pääsi sitten töihin vakuutusyhtiö Kalevaan, Helsingin keskustassa pääkonttoriaan pitävävään vakavaraiseen yritykseen. Tämä vuonna 1874 perustettu Suomen vanhin henkivakuutusyhtiö oli jotain aivan muuta kuin maitomyymälä Vallilassa tai oluttehdas Kalliossa. Täällä tunsi olevansa tärkeässä työssä, keskellä kaupunkia, suurten rahojen kanssa työskennellessä. Asiakkaita tuli ja meni. Aluksi Margareta toimi kortistossa, mutta myöhempinä vuosina hän sai hoitaakseen myös asiakaspalvelua ja niin sanottua "pikku kassaa".

Kalevassa Margareta viihtyi koko sodan ajan, vuoteen 1946 asti. Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksestä hän seurasi kaupungin elämää sodan keskellä. Kalevasta käsin hän kävi myös tekemässä sodan aikana lottatöitä eri sairaaloissa sekä osallistui pakollisiin työpalveluksiin maatiloilla.

Kalevassa tarvittiin paljon ruotsinkieltä, sillä moni työtoveri ja suuri osa asiakkaista oli ruotsinkielisiä. Margaretaa kehotettiinkin opettelemaan ruotsinkieli hyvin. Myös sen vuoksi ruotsi oli tarpeellista, hänelle sanottiin, että hän voisi hoitaa kaikki asiat naapurihuoneen neiti Hästeskon kanssa tämän äidinkielellä.

Kun Kalevassa alkoivat haasteet loppua, haki Margareta töihin Yleisradioon. Kasarmitorin laidalla sijainneeseen radiotaloon haettiin tekniselle osastolle pikakirjoitustaitoista henkilöä vuonna 1946. Tämän pitäisi pystyä kirjoittamaan insinööri Erkki Ermaksen sanelusta. Margareta sai paikan.

Joitakin työtehtäviä Margareta sai myös insinööri Paavo Arnilta, joka oli tuohon aikaan aktiivisesti mukana muun muassa perustamassa akustiikan seuraa, Ääniteknillistä Yhdistystä. Margareta työskenteli samassa huoneessa teknillisen johtajan sihteerin Anitra Oraksen kanssa. Anitran poika Patrick Oras on tehnyt pitkän uran videokuvaamisen parissa. Anitra jäi Margaretalle elinikäiseksi ystäväksi.

Näihin aikoihin oli sota jo loppu ja valtakunta alkoi palautua kohti normaalia. Nuoria miehiä saapui rintamalta suurin joukoin sinne, missä siihen asti oli työskennellyt vain naisia ja vanhuksia. Tansseja järjestettiin ja suhteita solmittiin.

Vuonna 1947 Margareta meni kihloihin Viipurissa syntyneen Paulin kanssa. Paulin vanhemmat olivat hankkineet talvisodan jälkeen Helsingin Kumpulasta omakotitalon, jonne Paulikin sodasta päästyään muutti. Vuonna 1948 pariskunta meni naimisiin Helsingin Vanhassa kirkossa, ja ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana vuonna.

Ensimmäisen lapsen syntymän aikaan Margareta oli vielä töissä Yleisradiossa. Tuohon aikaan äitiyslomat olivat vain pari kuukautta, joten Margaretan oli pian palattava töihin. Aluksi hän koetti käydä ruokatunnilla imettämässä vauvaa, mutta pian järjestely osoittautui kestämättömäksi. Oli lopetettava työt.

Margareta jäi siis kotiin, joka aluksi sijaitsi appivanhempien omakotitalossa Kumpulassa. Pian Pauli sai idean ottaa vastaan työpaikan Lahdesta, ja perhe muutti sinne viideksi vuodeksi.

Vuonna 1954 oli aika palata takaisin Helsinkiin. Nyt oli Kumpulan omakotitalossa taas tilaa ja perhe kasvoikin 1950-luvun aikana vielä kolmella pojalla. Vuonna 1965 syntyi vielä tytär.

Margareta oli lopulta kotiäitinä yhteensä 23 vuotta. Vuonna 1972 aloitti nuorin lapsi koulunkäynnin, joten Margareta pystyi taas harkitsemaan työntekoa.

Hän sai työpaikan Kiinteistöliiton Talokeskuksesta Fredrikinkadulta. Työ oli tuttua toimistotyötä, vaikka työväline, kirjoituskone, oli tauon aikana ehtinyt muuttua sähköiseksi. Hänen tehtävänsä oli kirjoittaa lämmöntarkkailijoiden raportteja puhtaaksi. Tässäkin työpaikassa Margaretalle oli käyttöä ruotsinkielen taidoistaan, sillä hän sain korjailla erään ruotsinkielisen lämmöntarkkailijan raportteja.

Talokeskuksessa Margareta ehti olla tasan kymmenen vuotta, vuoteen 1982. Näin hänen työuransa kesti oli kestänyt erilaisissa pätkissä 1930-luvun puolivälistä lähes viidenkymmenen vuoden päähän. Tähän mahtuu vielä kotiäitinä vietetty aika.

Margareta kuoli kotonaan vuonna Helsingin Kumpulassa vuonna 1995, lähes kahdeksankymmenvuotiaana. Avioliitto Paulin kanssa oli kestänyt 47 vuotta.

< /body>