Ihmiset > Pauli

Pauli

Pauli syntyi Karjalan kannaksella, nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella. Perhe asui pitkiä aikoja maaseudulla, Koljolassa, jossa sijaitsi isoisän perustama puutavaraliike ja saha. Kun Pauli syntyi, perhe muutti kuitenkin isän rakentamaan omakotitaloon Viipurin kaupunkiin.

Pauli kävi Viipurissa kansakoulun, mutta ei jatkanut oppikouluun. Hän halusi töihin, mieluiten kauppa-alalle. Töitä 12-vuotiaalle oli tarjolla ruokakaupan juoksupoikana ja vaatekaupan apulaisena. Samalla pystyi käymään kansakoulun jatkoluokkia iltaisin sekä kauppa-apulaiskoulua. Näihin aikoihin perhe kuitenkin muutti takaisin maaseudulle, isoisän luokse Koljolaan. Pauli jäi 15-vuotiaana yksin asumaan kaupunkiin. Hän oli päässyt kiinni kaupunkilaiselämään, omaan rahaan ja työntekoon. Maaseudulla oli toisenlaista.

Pian nuoren miehen elämä alkoi muuttua, kun koko maailma kuohui ja sodan myrsky lähestyi myös Suomea. Pauli oli aloittanut kauppakoulun Viipurissa syksyllä 1939, mutta se keskeytyi hälytyssireenien ulvontaan ja lentokoneiden hyökkäyksiin. Elämä koko Suomessa muuttui vuosikausiksi. Alkoi talvisota ja lyhyen tauon jälkeen myös jatkosota.

Pauli menetti rakkaan veljensä talvisodan kuukausien aikana, vaikka ei itse vielä joutunut varsinaisesti rintamalle. Perhe joutui myös pakenemaan Karjalasta, joka evakuoitiin nopeasti suomalaisista sodan alettua. Paulin vanhemmista tuli evakkoja. Jatkosodan alettua Suomi valloitti menetettyjä alueita takaisin ja monet evakot palasivat suurin toivein kotiseudulleen.

Jatkosodan alettua Pauli joutui rintamalle ja tuli lopulta viettäneeksi "metsäretkellä", kuten hän sota-aikaansa kutsui, yli kolme vuotta. Varusmiespalvelus alkoi jo ennen sotaa Hyrylässä, jossa komppanianpäällikkönä oli tunnettu runoilija Yrjö Jylhä. Hyrylän jälkeen hänet koulutettiin aliupseeriksi ja hän joutui kranaatinheitinyksikköön kouluttajaksi ja joukkueenjohtajaksi. Yksiköstä tuli osa jalkaväkirykmentti 46:ta. Syksyllä 1941 koko rykmentti siirtyi etulinjaan Valkeasaareen, jossa Pauli toimi tuliasemassa tulenjohtotehtävissä. Tällöin oltiin jo asemasotavaiheessa. Suuria taisteluita Paulin kranaatinheitinkomppania koki vasta perääntymisvaihessaa syksyllä 1944. Tällöin koko rykmentti oli alistettuna JR 7:lle, jonka johdossa oli Adolf Ehrnrooth.

Jatkosodan jälkeen Pauli aloitti kauppaopiston Helsingissä ja vanhempiensa luona omakotitalossa Helsingin Kumpulassa. Kauppaopisto oli Paulin mukaan "lyhennetty versio", koska oli kiire saada sodasta palaavat nuoret miehet kouluihin ja työelämään. Vuonna 1946 Pauli valmistui merkonomiksi ja jatkoi Viipurissa keskenjäänyttä uraansa kauppa-alalla. Hän pääsi töihin Mikko Nupposen huonekalumyymälään Helsingin keskustaan, Stockmannin tavarataloa vastapäätä Mannerheimintielle. Täällä Pauli viihtyi myyjänä neljä vuotta, kunnes tuli houkutteleva ehdotus paremmasta paikasta Lahdessa.

Tähän aikaan elämässä Paulille tapahtui paljon muutakin, sillä hän meni kihloihin helsinkiläisen vakuutusvirkailijan kanssa ja lopulta naimisiin. Sopivassa järjestyksessä syntyi myös ensimmäinen lapsi. Margareta oli muutaman vuoden Paulia vanhempi ja myös hän oli töissä Mannerheimintiellä, melkein Nupposen liikettä vastapäätä.

Naimisiin menon jälkeen alkoi perhe ja lasten saaminen vaikuttaa elämään. Vuonna 1950 Pauli sai työpaikan Vakiopuun huonekalutehtaalta Lahdesta. Kaupunki oli pitkään ollut suomalaisen huonekaluteollisuuden kehto, ja Mikko Nupponen, jonka palveluksessa Pauli oli Helsingissä, oli itse asiassa Lahden huonekaluteollisuuden pioneeriaikojen perustavia voimia. Paulin ensimmäinen työpaikka Lahdessa oli kuitenkin SOK:n omistama huonekalutehdas Vakiopuu. Tehtaan tuotteita myytiin ympäri maata osuuskaupoissa, joten Paulin työ käsitti matkustamista kaupasta toiseen.

Vuonna 1952 vaihtoi Pauli työpaikkaa, kun naapurin yritys Sopenkorpi Oy haki myyntipäällikköä. Tässäkin työssä Pauli joutui matkustelemaan ympäri Suomea huonekalukauppiaiden luona. Tässä toimessa hän viihtyi kaksi vuotta, mutta sitten oli aika palata takaisin Helsinkiin. Kumpulan talosta oli vapautunut tilaa, joten Pauli päätti hakeutua Askon myymälään Helsinkiin. Myöhemmin tavallisen myyjän työ vaihtui myyntipäälliköksi Hämeentie 4:n myymälään.

Vuonna 1954 perhe siis muutti Helsinkiin ja asettui asumaan Kumpulan taloon, jossa Paulin isä oli kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin. Paulin veli, Heikki, muutti perheineen muualle, ja Pauli sai asuttavakseen yläkerran kaksi huonetta ja keittiön.

Samana vuonna Paulille tarjoutui mahdollisuus siirtyä töihin Helsingin Sokokseen, tavaratalon huonekaluosaston hoitajaksi. SOK oli tuttu jo ennestään, joten hän otti työn vastaan. Tästä alkoi pitkä ura huonekalualla SOK:n palveluksessa.

Kun Pauli oli ollut Sokoksen huonekalusosastolla lähes kymmenen vuotta, vuonna 1963, päätettiin SOK:ssa laajentaa kotihuonekalumyyntiä laajentaa ja perustaa useihin tavarataloihin huonekaluosastoja sekä eri puolille maata kokonaan uusia huonekalumyymälöitä. Pauli sai tehtäväkseen huolehtia toiminnan laajentumisesta. Hänellä oli siten lopulta tulosvastuullaan perustettavien myymälöiden toiminta ja niiden tulos. Lisäksi hänen piti auttaa ja tukea tavarataloihin perustettavia huonekaluosastoja.

Näitä SOK:n uusia huonekalumyymälöitä ja -osastoja oli laajimmillaan 13, kaukaisin Rovaniemellä. Paulin työ käsitti matkustamista myymälästä toiseen, tutustumista eri tehtaisiin Suomessa ja ulkomailla sekä osallistuminen kansainvälisiin huonekalumessuihin.

Pauli oli töissä SOK:n huonekalumyynnin parissa elääkkeelle jäämiseen asti vuonna 1982. Koska terveys oli hyvä, hän muutaman vuoden kuluttua perusti oman yrityksen, Prexima Oy:n, jonka puitteissa alkoi tuoda maahan laadukkaita rottinkihuonekaluja Kauko-Idästä. Yritykselle hankittiin pakettiauto kuljetuksia varten, mutta muuten toiminta oli pienimuotoista ja varastona toimi omakotitalon kellari.

Margaretan kuoltua vuonna 1995 Pauli eleli yksinään Kumpulan omakotitalon yläkerrassa. Talo siirrettiin tyttären perheen omistukseen ja Pauli jäi asumaan vuokralaiseksi. Hän kuoli vuonna 2002.



PAULIN TYÖTODISTUS SOK:STA LÄHES 30 VUODEN PALVELUN JÄKEEN

< /body>