Kirjeet > Paulille > Kirjeitä Hilja-tädiltä

Hilja-tädin kirjeitä Paulille rintamalle

Hilja Tauru, Paulin täti, työskenteli jatkosodan aikana Antrea kunnan esikunnassa, eli väliaikaisesti järjestetyssä sotilashallinnossa, jossa hänen veljenä Asko toimi päällikkönä. Asko oli toiminut jo ennen sotaa kunnankamreerina.


Kirje 14.7.1941

Hilja on vielä kesällä äitinsä Annan kanssa evakossa Iittalassa

-------------

Iittala 14/7 –41

Terve, hyvä ruotumies.

Kiitos kortistasi, jonka eilen sain. Kiiruhdan nyt heti vastaamaan, kun kirjoitit ettei siellä mitään muuta sinulta puutukkaan kuin kirjeitä. Aino ja Pete ovat myös täällä, yllyttelin Ainoa nuoremmakseen kirjoittamaan, mutta hän ei luvannut kirjoittaa ennen kuin sinä kirjoitat hänelle. Sinä kuulemma olit jäänyt hänelle kirjevelkaa viime sodan aikana. Hän käy täällä i.t. toimissa joka kolmas vuorokausi tähyämässä viholliskoneita. Onneksi noita on vain kerran kulkenut tämän paikan yli. Oli kolmen koneen laivue, pudottivat pomminsa tuonne kauvas salolle. Desantteja näillä seuduilla ovat saaneet kiinni pari kappaletta.

Vieläköhän teidän väki on Helsingissä? Ovat saaneet siellä pommeja moneen kertaan, toivottavasti ei teikäläisille ole kenellekään mitään sattunut. Heikki kirjoitti että Lean piti lasten kanssa mennä Raumalle. Liekö menneet? - -

Vieläkö teillä on siellä tilaisuus uintiin, nyt kun ovat niin kuumat päivät taas tällä kertaa? Me kävimme lasten kanssa eilen Vanajavedessä uimassa vaihteen vuoksi, siellä oli niin paljon kylmempi vesi kuin tässä meidän järvessä. Jos sinäkin saat loman niin tule tänne uimaan. – Oletko kuullut Martti-veljestäsi, onko hän vielä Ruukissa vai onko joutunut sinne miesten töihin? Meidän Martti joutui taas i.t. joukkoihin, ovat kai jossain Savossa päin nykyisin. Minkälaista se alokkaan homma on nykyisin? –

Oletko sellaisella paikalla että saat jotain ostettua, jos minä pistän seuraavaan kirjeeseen pienen ”sattuman” (Hanskin sanaa käyttäen)? Kun on sanottu, että pakettejakin pitäisi mahdollisimman vähän lähettää. – Heikille koetan saada vähän tupakkaa lähetettyä, se raukkahan on niin kova tupakkamies. –

Nyt taas tällä kertaa monet syd. Terveiset meiltä kaikilta – Eikö ole kunniakasta Sinunkin olla mukana raivaamassa tietä Karjalaan - -

Hilja

 


Kirje 19.11.1941

Hilja kirjoittaa nyt jo Koljolasta, jonne hän oli uskaltanut siirtyä, vaikka alue oli sotatoimialuetta ja sen asema oli hyvin epäselvä

-------------

Antreassa marraskuun 19 pv:nä 1941

Pauli hyvä.

Sain eilen kirjeesi, josta parhain kiitos sinulle. Olipa oikein hauska että muistat joskus meitäkin täällä. Eihän ne tytötkään varmasti niin ylpeiksi ole tulleet, niin kuin sinä vähän epäilit, ovathan ne monta kertaa minullekin puhuneet, kuinka hauska on saada sinultakin tietoja, mutta ei tietysti vain tule itseltä niin kirjoitettua, olisi mukava vain aina saada kirjeitä. Anna-Liisa muuten sairastikin taas välillä. Sanoivat jo olleen lavantaudin, mutta ei kai se ainakaan kovin vakavaa sitä ollut kun jo on työssä. Hän nimittäin on lottahommissa siellä Virasojan Rajatoimistossa, on siellä muonituslottana. Aino oli myös täällä meitä muonittamassa, mutta nyt hän on Talikkalassa kanttiinin lottana.

Sinä siis myös olet vain isänmaan asialla kuten kaikki toisetkin? Ei siis koulun alkamisesta tullut mitään tällä kertaa. Mene tiedä pääsetkin sitte jatkamaan jo Viipurin kauppaopistoon, kun tämä sota nut sitten vihdoinkin loppuu. Kyllä sitä jo useimmat toivovat, tai ei ainoastaan useimmat, vaan kaikkikin. Kyllä olisi siunattu asia kun se ryssän nyt saisi lopullisesti nujerrettua. Saisi sinne Uralin taa ettei se enää ikinä sieltä tulisi meidän eikä lastemme, eikä lastemme lasten harmiksi. Kun nyt vain jaksaisimme niin kauvan.

On se ikävä kun tuli aikainen ja kova talvi, liekö siellä kaikilla pojillamme kaikkia tarpeellisia varusteita, nyt on vielä niin vaikea täältäkin mitään lähettää kun ei saa ostella mitään villaisia vaatteita. Onko sinulla ollut jo kylmä? Saas nähdä minne joudutte lähtemään, jos nimittäin jonnekin joudutte. Kyllä jos pohjoiseen menette niin sietäisi olla hyvät varusteet. Onko sinulla villapaitaa ja välihousuja, villaisia? Tiedätkö Heikin varusteista? Minä en ole saanut häneltä mitään tietoja pitkiin aikoihin. En muista olenko minä viimeksi kirjoittanut vai hän. Lomalle hänen mielensä tuntui silloin myös tehneen kun hän viimeksi kirjoitti, mutta emmehän me täällä mitään sen asian hyväksi voineet tehdä. Täältä on nytkin anottu lomalle 160 miestä synt. V.1911 ennen, mutta ei niistäkään ole kenestäkään mitään kuulunut. Martti olisi niiden joukossa, mutta en tiedä sitte koska nekin pääsevät, vai vasta sitten kun sota loppuu. Heikki-parkakin syntyi juuri vuotta liian myöhään, kun hän on syntynyt juuri 1912. Ei auta hänen kohdaltakaan toivoa muuta kuin, että sota pian loppuisi, että pääsisi hänkin perheensä luo.

Mummo ja Kirstikin ovat siis jo Koljolassa. He asuvat toistaiseksi Martin ja Martan luona, kun tavarat eivät vielä ole tulleet ja siellä kun oli seinätkin niin likaiset, niin Eerikson laittaa uudet paperit sinne kamarin seinille.

Olisipa ollut hauska juttu jos olisitte kaikki päässeet jouluksi Koljolaan. Koetappas pistää loma-anomus sisälle vetämään joulua varten. Askolan väkikin luultavasti tulee sinne. Kyllä sitä kesällä kun sota alkoi ei osannut mitenkään uskoa, että se kestää vielä joulunakin. Onhan huhuja kyllä liikkeellä, että sota jouluksi loppuisi, mutta alkaa jo vähän epäilyttää, kun pian alkaa joulukuu, eikä lopusta vielä ole tietoa.

Kaukon leiri meinaa muuttaa jonnekin Petroskoihin päin, mutta Kauko taitaa anoa ennemmin siviiliin. Vaikka Kauko on kyllä lihonut valtion muonassa ollessaan, se on niin pulska poika jo, että harvoin puhutaan. Lauri on siis tässä samassa talossa meidän kanssamme. Laurilla on muutoin sellainen helppo homma, mutta palkka ei oikein kuulu miellyttävän, kun on vain 5 markkaa päivältä. Nykyisinhän on hyvä kun on sentään valtion muona. Täällähän on sentään kohtalaisen hyvät sapuskat meillä valtion muonalaisilla. Entäs teillä, onko hyvä ruoka?

Olisi hauska sinunkin päästä käymään täällä Antreassa. Antrean aseman seutu on kyllä hyvin murheellisen näköinen, sekä täälläkin kirkonkylässä tämä keskusta. Koljolassa ei siis ole mitään varsinaista hävitystä, mutta kauhean asumattoman näköiseksi tämäkin tuttu paikka on tullut tässä parissa vuodessa. Nyt vielä kun Koljolassakaan ei ole asukkaita läheskään kaikissa taoissa ei siellä ole liikettä juuri laisinkaan. Siksi olisikin mukava jos me kaikki voisimme viettää joulua yhdessä Koljolassa. Toivotaan nyt kuitenkin.

Jos sinäkin saisit olla siellä, niin sieltä ehkä pikemminkin pääsisit tulemaan. Mutta jos vallan pohjoiseen joudut niin sieltä voi olla pääsy hankalampaa. No jos ei nyt tänä jouluna vielä, niin ainakin sitte seuraavana, mutta eletään nyt toivossa kuitenkin vielä. Kirjoittelehan nyt kuitenkin aina silloin tällöin, että tiedämme oletteko vielä siellä, tai joudutko lähtemään.
Pistän tähän muutaman markan, että saisit juoda siellä vaikka korviketta ja täältä kaupasta ostettuja makeisia, että saat suun makeaksi.

Hilja-täti