Paikat > Kumpula

Helsingin Kumpula, Limingantie

Limingantiellä Kumpulassa on omakotitalo, johon Margaretan ja Paulin yhteinen taival vahvasti keskittyy. Paulin vanhemmat hankkivat talon jo vuonna 1941 ja se on siitä lähtien ollut saman suvun hallussa. Talo ostettiin, kun perhe joutui jättämään entiset asuinsijansa rajan taakse nykyiseen Venäjän Karjalaan.

Margareta ja Pauli asuivat Limingantien talossa lähes koko yhteisen elämänsä. Talo siirtyi perheen hallintaan 1960-luvulla Paulin äidiltä. Paulin isä oli kuollut jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Äiti jäi kuitenkin asumaan taloon kuolemaansa asti vuonna 1974.

Paulin isä ja äti olivat talvisodan sytyttyä joutuneet muiden karjalaisten tavoin lähtemään pakoon kotiseudultaan Antrean Koljolasta, evakkoon. Isän sisko asui jo Helsingissä, joten oli luontevaa lähteä evakkomatkan päätteeksi sinne. Asuttuaan ensin jonkin aikaa vuokralla Kulosaaressa perhe osti omakotitalon Kumpulasta, Limingantieltä.

Kun jatkosota syttyi kesällä 1941, heräsi kaikille Karjalasta paenneille vielä toivon kipinä: jospa kotiseudulle sittenkin pääsisi taas asumaan. Myös Johannes lähti heti syksyllä Koljolaan, jossa odotti talot ja metsät. Kumpulan taloa ei kuitenkaan myyty, vaan sinne jäi vuokralaisia sekä Heikin vaimo Lea lapsineen.

Kun jatkosota päättyi tappioon, oli Karjala tyhjennettävä jo toisen kerran. Nyt oli Johanneksen perheellä kuitenkin talo odottamassa Helsingissä. Limikselle majoittuivat siis Johannes ja Ida Maria sekä aikuiset lapset. Paulilla ei ollut vielä perhettä mutta hänen Heikki-veljellään oli. Pauli asui siis isän ja äidin kanssa ja Heikki vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.

Pauli perusti perheen vuonna 1948 ja pääsi aluksi asumaan isän ja äidin kanssa samaa yläkerran asuntoa. Vuonna 1950 Paulin perhe muutti Lahteen, mutta palasi neljän vuoden kuluttua takaisin. Talossa oli taas tilaa, kun Heikki perheineen muuttii lapsikatraansa kanssa uuteen asuntoon Herttoniemeen.

Tässä Kumpulan talossa, jonka Paulin vanhemmat olivat hankkineet heti talvisodan päätyttyä, Paulin perhe lopulta viihtyi ja kasvoi. Neljänkymmen vuoden aikana huonejärjestykset vaihtuivat ja lapset lähtivät hiljalleen omille teilleen. Margaretan kuoltua vuonna 1995 Pauli muutti takaisin talon yläkerran huoneistoon, samaan asuntoon, johon perhe muutti Lahdesta vuonna 1954.

Limingantien omakotitalo jäi tyttären perheelle, kun aika jätti Margaretasta ja Paulista. Tyttären perheesen syntyi vuonna 2006 kolmas lapsi, joten talo elää uutta kukoistustaan. Talo on nyt ollut saman suvun käytössä pian seitsemänkymmenen vuoden ajan.


Limiksen talo

Kumpulan omakotialue alkoi syntyä 1920-luvulla, kun Helsingin kaupungin hankkimalle Gumtäktin kartanon maille kaavoitettiin pientaloalue. Rakennusmääräykset olivat ulkonäön suhteen tiukat. Talojen julkisivut määriteltiin yhdenmukaisiksi. Kumpulan alue on nykyään harvoja yhtenäisiä puutaloalueita Helsingissä.

Vuonna 1935 sai puuseppä Taavetti Tiusanen valmiiksi yhden monista rakennusprojekteistaan, kun Limingantien loppupäähän valmistui hänen rakentamansa omakotitalo. Talon osti asentaja Sundberg Käpylästä ja muutti taloon vuonna 1937. Kumpula oli siihen aikaan vielä hyvin keskeneräistä seutua, jonka vuoksi Sundbergin perhekään ei kovin pitkään talossa viihtynyt. Jo vuonna 1941 Sundbergit palasivat takaisin Käpylään.

Talo saatiin myytyä vuonna 1941 "karjalaisukolle", kuten asentaja Sundbergin tytär Maire muistelee. Tämä ukko oli Paulin isä Johannes, joka etsi perheelleen sopivaa taloa jouduttuaan lähtemään talvisodan jälkeen kotiseudultaan nykyisestä umlVenäjän Karjalasta. Maire Sundbergin mukaan ukko tarjosi "korvausseteleitä" maksuksi talosta, mutta ne eivät kelvanneet myyjälle. Kysymyksessä lienee ollut Johanneksen saamat korvaukset Karjalaan jääneestä omaisuudesta. Sundberg vaati hakemaan pankista oikeita seteleitä Niitä hän sitten saikin, ja kaupat tehtiin keväällä 1941.

Kumpulan omakotialue syksyn väreissä. Kuva Kymintieltä.