Paikat > Vallila ja Sörkkä

Vallila ja Sörnäinen

Margareta syntyi tammikuussa 1918 Sörnäisissä, Kulmavuorenkadulla. Hänen isällään oli työpaikka Sörnäisten vankilassa, kävelymatkan päässä kodista. Hemminki oli perustanut perheen juuri ennen kansalaissotaa ja muuttanut vaimonsa Hilman kanssa asumaan työpaikkansa lähelle. Asuntona oli vain yksi huone, niin sanottu hellahuone, kerrostalon viidennessä kerroksessa.

KARSTULANTIE 2-8

Kun perhe muutaman vuoden kuluttua kasvoi, oli aika etsiä parempi asunto. Noihin aikoihin rakennettiin parhaillaan Vallilaan uusia asuntoalueita. Hemminki sai vuonna 1922 perheelleen asunnon Karstulantielle valmistuneista uusista työväenasunnoista.

KUVASSA KARSTULANTIE 2-8 VUONNA 1959 (Kuvaaja: Grönberg Constantin, Kaupunginmuseo)

Hemminki oli päässyt kaupungin töihin, joten hänellä oli etuoikeus hakea kaupungin asuntoja. Paikalla oli aikaisemmin ollut niin sanottuja "punaisia kuntseja" ja uudet olivat rapattuja, kaksikerroksisia puutaloja.

Karstulantien taloissa oli kaksi rappua kussakin ja jokaisessa talossa asui kahdeksan perhettä. Aluksi Hemmingin perheen asuntona oli täälläkin vain hellahuone, mutta uusi talo oli silti miellyttävä. Kun naapurin Lundbergit kohta muuttivat muualle, pääsi Margaretan perhe heiltä vapautuvaan, huoneen ja keittiön kokoiseen asuntoon.

MÄKELÄNKATU 37-43

Parhaiten jälkipolvet kuitenkin muistavat Vallilasta Mäkelänkadun, koska siellä Hilma ja Hemminki asuivat pisimpään ja heidän luonaan käytiin usein kylässä. Tässä talossa Margaretan isä ja äiti viettivät viimeiset vuotensa, kuten myös Osmo-veli.

KUVASSA MÄKELÄNKATU 37-43

Sörnäisten kaupunginosa

Sörnäinen, alunperin Södernäs, alkoi syntyä 1800-luvun lopulla, kun Siltasaaresta rakennettiin tie Kumpulaan. Tien nimi oli tuolloin Itäinen Viertotie ja muutettiin myöhemmin Hämeentieksi. Tien itäpuolelle, lähelle meren rantaa, alkoi kohota tehtaita ja länsipuolelle asutusta. Alueesta muodostui Helsingin ensimmäinen varsinainen teollisuusalue. Tien rakentamisen ohella alueen voimakkaaseen kasvuun vaikutti junarata. Heti pääradan rakentamisen jälkeen vuonna 1863 rakennettiin rataosuus Pasilasta Sörnäisiin. Vuonna 1909 rakennettiin aivan rannan tuntumaan Suvilahden höyryturbiinilaitos ja seuraavana vuonna kaasulaitos.

Sörnäisten vankila

Sörnäisiin perustettiin vankila 1800-luvun lopulla. Paikan valintaan vaikuttivat mm. hyvät liikenneyhteydet, terveellinen ilmasto, turvattu veden saanti ja viljelyskelpoiset maat. Aluksi vankilassa oli viisi vartijaa ja 100 selliä, 250 makuuselliä. Vuonna 1910-luvulla vankilaa laajennettiin rakentamalla lisää päiväselliosastoja. Nykyään vankila tunnetaan nimellä Helsingin vankila, lempinimeltään Sorkka, ja se on ainoa Helsingin alueella sijaitseva vankila, kun Katajanokan vankila siirtyi muualle.


Vallila

Vallilaan oli kohonnut 1910-luvulla Puu-Vallila, jossa pienille tonteille rakennettiin yhtenäisen suunnitelman mukaisia asuintaloja. Siellä 1910-luvun ihanteita ilmentävät pienet tontit kapeiden maastoa seurailevien katujen varrella. Alkuperäiset ihanteet jäivät osin toteutumatta, kun taloihin tulikin ahtaita vuokra-asuntoja.

Uusi Vallila on 1920-luvulla Puu-Vallilan rinnalle Mäkelän- ja Sturenkadun ympäristöön rakennettu laaja työväestön asuinalue. Sekin noudatti yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteita ja oli tarkoitettu vähävaraisten terveelliseksi ja turvalliseksi asuinalueeksi suurempine asuntoineen.

Yhdessä Puu-Vallila ja uusi Vallila muodostavat laajan 1900-luvun alkukymmeninä työväestölle rakennetun asuinalueen, joka erinomaisesti säilyneenä kuvastaa aikakauden pyrkimyksiä kohentaa kasvavan ja teollistuvan pääkaupungin työväestön asuinoloja kaupunkisuunnittelun ja asuntotuotannon ohjauksen keinoin.
[Lähde Rakennetut kulttuuriympäristöt]


MÄKELÄNKATU 37-43:N UPEA PORTTIKONKI