Muistelut > Margareta > Sukulaiset

Muisteluita sukulaisista

(Perustuu syksyllä 1995 tehtyyn haastatteluun. Purettu ääninauhalta.)

Fallbacka

Fallbackan tila sijaitsee Tuusulassa, pääradan varressa lähellä Savion asemaa mäen päällä. Tilan maille on nykyään rakennettu paljon rivitaloja ja Steinerkoulu. Fallbackan tilalla asuivat 1800-luvun loppupuolella isoäitini Ida Lovisa ja isoisäni Fredrik Viktor Fallström. Kävin tällä tilalla usein lapsena, kun äitini vei minua ja Osmoa vierailulle kotitaloonsa. Tilalla pidettiin karjaa ja viljeltiin maata ja maantien toisella puolella oli myös paja, jossa isoisäni Fredrik Viktor teki sepän töitä. Hän oli taitava seppä, kengitti hevosia ja teki kärrynpyöriä. Tilan päärakennus purettiin, kun Fredrik Viktorin pojanpoika Urpo Fallström sai tilan itselleen ja rakensi päärakennuksen paikalle uuden talon.

Fallbackan tilan maat jaettiin isovanhempieni Fredrik Viktorin ja Ida Lovisan kuoltua 1920-luvulla. Kaikki lapset saivat sieltä itselleen tontin. Minun äitini otti kuitenkin oman osuutensa rahana, sillä isäni ei halunnut kaupunkilaisena enää muuttaa Helsingistä Tuusulaan. Kuolinpesän oli vaika saada tätä rahaa kokoon, vaikka maatila olikin iso, vauras ja sijaitsi keskeisellä paikalla. äitini on kertonut, että meidän perheemme saamat perintörahat kuluivat pula-ajan olosuhteissa lähinnä elämiseen. Ne olivat hyvänä apuna, mutta hupenivat vähän kerrassaan.

Kerron seuraavassa sukuni tarinaa aloittaen isoäidistäni Ida Lovisasta ja hänen sisaruksistaan. Nämä Selénit olivat kotoisin Hyrylästä. Sen jälkeen kerron Ida Lovisan ja Fredrik Viktorin avioliitosta ja heidän lapsistaan. Lopuksi teen vielä selkoa isäni suvusta.

 

Selénit

Ida Lovisa Selén oli isoäitini. Hän oli kotoisin Hyrylän Maantiekylästä Juslan talosta. Hänen sisaruksiaan olivat Josefiina, Amanda, Eetu. Isoäitini meni naimisiin vuonna 1877 Fredrik Viktor Fallströmin kanssa ja muutti asumaan miehensä sukutilalle Korson lähelle Fallbackaan. äitini Hilma oli yksi perheen neljästä tyttärestä. Joitakin isoäitini Ida Lovisan sisaruksista olen tavannut, mutta toisista tiedän vain sukulaisten kertomana. Isoäitini kuoli vuonna 1922.

Ida Lovisalla oli siis kolme sisarusta Hyrylän Juslan talossa. Olen löytänyt [Kalen] papereista tietoja, joiden mukaan Ida Lovisan vanhin sisko Josefiina jäi leskeksi ensimmäisestä puolisostaan Ahlforsista 21-vuotiaana. Sen jälkeen hän meni naimisiin Edvard Sirénin kanssa ja muutti Sipooseen. Olen lapsena käynyt heidän luonaan, mutta en muista paikasta mitään.

Josefiinan ja Edvardin poika Edvin, joka oli äitini Hilman ikäinen, jäi viljelemään maata Sipoon Martinkylään vaimonsa Aunen kanssa. Josefiinan tytär Elli Sirén sen sijaan oli läheisempi, sillä hän kävi meillä usein kylässä. Hän asui Helsingissä ja piti pitkään Oulunkylässä vaatekauppaa, johon hän itse myös valmisti myytävää. Olimme hänen 90-vuotispäivillään vuonna 1991, joissa oli paljon sukulaisia Tuusulasta, äidin serkkuja, joita en enää kaikkia tuntenut. Meitä on usein pyydetty käymään Ellin luona. Hän asuu tyttärensä Tertun kanssa VIlhovuorenkadulla.

Nuorempi Ida Lovisan sisarista, Amanda, meni naimisiin kauppias Grothin kanssa Nurmijärven Palojoelle. He pitivät myymälää Aleksis Kiven syntymämökissä. Talo on nykyään otettu museokäyttöön, mutta Grothit asuivat aikanaan taloa perheineen. Heidän lapsiaan ovat Yrjö ja Edvard, jotka muuttivat sukunimekseen Manneri. He asuivat Helsingissä, johonkin aikaan Vallilassa.

Ida Lovisan veljen Eetun tiedot ovat hieman epävarmoja, sillä hän esiintyy monissa tiedoissa nimellä Laine, joka on myös hänen lastensa sukunimi. Eetu lienee asunut Koskenmäellä. Hänen tyttärensä Hilda Johanna oli äitini kanssa samanikäinen. Hilda meni naimisiin Ruskoranta-nimisen sepän kanssa. Yhtä Eetun lapsista kutsuttiin Tuhkalan Väinöksi.

Isoäitini Ida Lovisa sai 16-vuotiaana ensimmäisen lapsensa, Frans Emilin, jonka sukunimeksi tuli Selén. En tullut koskaan tuntemaan tätä enoani, mutta sen sijaan hänen lapsensa, jotka siis olivat minulle serkkuja, tulivat tutuiksi.

Tämä Frans Emil meni naimisiin Matilda Flyktin kanssa, mutta he molemmat kuolivat varhain, jo ennenkuin neljä lasta olivat aikuisia. Lapset, jotka muuttivat myöhemmin nimensä Selinmaaksi, jäivät asumaan isovanhempien luokse Fallbackaan. Tapasin heitä siis aina kun äitini vei meitä käymään kotitalossaan.

Frans Emilin ja Vienon vanhin lapsi, Olavi, oli suunnilleen äitini ikäinen. Olavi meni naimisiin Vieno Raijen kanssa, joka oli Fallströmin sukua. Frans Emilin toinen lapsi Anni muutti Helsinkiin, työskenteli Uuden Suomen lehtipainossa koko ikänsä eikä mennyt koskaan naimisiin. Kävimme hänen 90-vuotispäivillään viime keväänä [1995] Helsingissä Osmonkallion vanhainkodissa. Kolmas lapsi Laina asui Fallbackassa, teki talon töitä ja oli muutenkin apuna. Varsinkin hänet muistan hyvin lapsuudestani. Hän muutti myöhemmin Imatralle mentyään naimisiin Sairasen kanssa, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt. Frans Emilin nuorin lapsi otettiin kasvatiksi opettajaperheeseen ja asuu nykyään Lappeenrannassa. Näin hänet ensimmäistä kertaa viime keväänä Lainan 90-vuotispäivillä.

 

Fallströmit

Vuonna 1877 isoäitini meni naimisiin Fredrik Viktor Fallströmin kanssa ja muutti Fallbackaan. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi oli Kalle, joka myöhemmin suomensi nimensä Alppilaksi. Kalle toimi pitkään työnjohtajana Tikkurilassa, maatalouden tutkimuslaitoksella ja kuoli vuonna 1918. Kallen leski Hanna Alppila eli vielä pitkään Helsingissä ja kävimme äidin kanssa häntä usein tapaamassa. Hanna kuoli vuonna 1955. Hänen tyttärensä Martta teki kotona kutomakoneella töitä, otti tilauksia vastaan ja möi.

Seuraavaksi Fredrik Viktorin ja Ida Lovisan perheeseen syntyi Amanda vuonna 1881. Hän meni myöhemmällä iällä naimisiin saviolaisen leskimiehen Kalle Oljemarkin kanssa. Amandalla oli tällöin jo yksi lapsi, Reino, jonka kanssa Amanda muutti Kallen pieneen mökkiin Savion aseman lähelle radan varteen. Reino kärsi myöhemmällä iällään terveysongelmista. Hänellä oli myös ristiriitoja uuden isän kanssa. Hän pärjäsi kyllä nuorena, sillä hän oli monessa työssä ja toimi Helsingissä autonkuljettajana. Vanhempana hänellä alkoi mennä huonommin eikä enää pärjännyt yksin, ja hän asui pitkään Keravan vanhainkodissa. Reinon sukunimi oli Ruusuvirta, ehkä oikean isänsä perua, sillä paikkakunnalla asui tuohon aikaan Rosentröm-nimisiä. Kalle Oljemarkilla oli entisestä avioliitosta ainakin kolme tytärtä, jotka asuivat perheineen lähistöllä. Amandan tulo iäkkään leskimiehen vaimoksi ei ollut välttämättä kaikkien mieleen.

Fredrik VIktor ja Ida Lovisa saivat seuraavaksi Frans Wilhelmin, joka vietti Fallbackassa koko ikänsä. Hän ei pystynyt huolehtimaan itsestään, vaan hänen veljensä Akseli piti hänestä huolta koko elämän ajan. Hän asui sivukammarissa, tuli sieltä vain syömään ruoka-aikana ja meni sitten taas takaisin. Häntä pidettiin mielisairaana.

Akseli, joka otti Fallbackan tilan isännöinnin vastuulleen isovanhempieni jälkeen, syntyi vuonna 1887. Akselilla oli toinen jalka toista lyhyempi, joten hän ontui kävellessään. Hän meni naimisiin Hilma Laineen kanssa ja pariskunta viljeli Fallbackassa maata ja piti kotitaloa yllä. Akseli ja Hilma saivat kolme lasta, joista nuorin, Urpo, asuu edelleen Fallbackan mailla. Urpo on aina ollut reipas työihminen ja huolehtinut itsestään ja perheestään. Hän kävi Helsingissä kirjapainossa töissä. Vanhin lapsi Arvo sen sijaan kuoli heti sodan jälkeen syksyllä 1944 astuttuaan asepalvelukseen. Akselin ja Hilman toisesta lapsesta Annista minulla on vain hataria mielikuvia.

Akselin jälkeen Fredrik Viktor ja Ida Lovisa saivat äitini Hilman vuonna 1891. Aikuiseksi tultuaan hän meni naimisiin Nastolasta tulleen Hemming Laitisen, siis isäni, kanssa ja muutti Helsinkiin.

Seuraava lapsi Fredrik Viktorin ja Ida Lovisan perheessä oli Edit Johanna, joka syntyi vuonna 1893. Hän meni naimisiin Lauri Pannilan kanssa. äitimme piti paljon yhteyttä Editin perheeseen. Heidän ensimmäinen tyttärensä Mirja syntyi vuonna 1918 - samana vuonna kuin minäkin - ja hänen jälkeensä syntyivät vielä Veikko ja Terttu. Pariskunta kuitenkin erosi pian ja Edit jäi hieman heitteille, yksin lasten kanssa ilman omaa ammattia tai muuta varmaa toimeentuloa. Avioerossa Mirja sijoitettiin tätinsä Amanda Oljemarkin perheeseen Saviolle, Veikko isänsä Laurin kotiin ja Terttu jäi asumaan äitinsä kanssa.

Vanhin lapsi Mirja yritti tulla toimeen tätinsä Amandan luona, mutta hänellä oli Amandan lapsen Reinon kanssa joskus yhteenottoja. Mirja muutti myöhemmin Ruotsiin ja löysi sieltä miehensä Erik Anderssonin, jonka kanssa hän on viettänyt hyvän elämän. Mirja jäi lapsettomaksi, sillä hän ei ollut enää aivan nuori naimisiin mennessään. Hän on pitänyt minuun yhteyttä, mutta nyt hän sanoo miehensä sydämen olevan niin huonossa kunnossa, etteivät he enää uskalla matkustaa.

Veikko muutti asumaan isänsä Laurin luokse ja on sen vuoksi jäänyt minulle vieraaksi. Hän asuu nykyään Tuusniemellä. Editin ja Laurin nuorin tytär Terttu kulki äitinsä mukana erilaisissa palveluspaikoissa ja aikuistuttuaan teki itsekin sekalaisia palvelijantöitä. Hän kulkeutui myöhemmin myös isänsä luokse palvelukseen. Hän kuoli suhteellisen nuorena puoskarin käsissä abortista aiheutuneeseen vatsakalvontulehdukseen.

Editin jälkeen isovanhemmilleni Fallbackan taloon syntyi Ester, joka hoiti pitkään taloutta Fallbackassa, myös äitinsä Ida Lovisan kuoltua. Ester meni sitten naimisiin Kuusisen kanssa. Kun Fallbacka jaettiin ja kaikki lapset saivat omat palstat, he kaikki rakensivat omat talonsa tilan maille. Näin teki myös Kuusisen pariskunta.

Fredrik Viktorille ja Ida Lovisalle syntyi seuraavaksi Teutori, Theodor Maurits, äitini nuorempi veli. Teutori oli jo kahdeksas pariskunnan yhteinen eloon jäänyt lapsi. Teutori kokeili kaikenlaisia ammatteja, mutta ei löytänyt kovin hyvin omaa paikkaansa. Hänen vaimonsa oli Kauhajoelta hyvin nuorena Anttilan tilalle tullut Aili. Pariskunta asui jonkin aikaa Korsossa Fallbackan lähellä, perintönä saadulla tontilla. Täällä he eivät kuitenkaan harrastaneet maanviljelyä. Heille syntyi viisi lasta: Teuvo, Eila, Eero, Terttu ja Pirkko, mutta sitten he muuttivat Kauhajoelle Ailin kotipaikkaan. Ailin vanhemmat olivat tulleet vanhaksi, joten perheelle oli tarjolla siellä paremmat oltavat.

Teutori oli seurallinen ja puhelias, hän piti mielellään yhteyttä sukulaisiin. Meidän asuessamme Lahdessa tuli Teutori meitä sinne tapaamaan ja hän kävi täällä Helsingissäkin meillä usein. Hän kulki sekä yksin että lastensa kanssa. Muut sisarukset eivät samalla tavalla pitäneet yhteyttä. Teutori kuoli Kauhajoella jo 54-vuotiaana.

Teutorin lasten kanssa olemme olleet läheisessä tekemisissä. Pirkko oli äitini kummityttö, joten olimme hänen ristiäisissään Korsossa jatkosodan aikana. Teutorin lapset sitäpaitsi muuttivat pian yksi toisensa jälkeen Kauhajoelta takaisin etelään, joten olemme tavanneet heitä viime vuosinakin paljon.

Teuvo ja Eero tulivat Helsinkiin suorittamaan teknillisiä opintoja ja Eila tuli töihin kukkakauppaan. Kun meille syntyi Juhani, tulivat Terttu ja Pirkko nuorina tyttöinä Kauhajoelta vuoron perään meille lastenhoitoavuksi. Terttu oli meillä ainakin vuoden päivät eikä sen jälkeen enää halunnut palata takaisin Kauhajoelle. Hän tapasi Helsingissä pielaveteläisen Arto Pietikäisen ja muutti hänen kanssaan Pielavedelle, jossa asuu edelleenkin. Pirkko sen sijaan oli meillä vain kesäloman ajan, mutta palasi myöhemmin takaisin ja meni naimisiin Pertti Aallon kanssa.

Tertun ja Pirkon ollessa meillä Kumpulassa asui Paulin äiti Ida Maria samassa talossa, ehkä jopa samassa taloudessa meidän kanssamme. Hän ei tuntunut oikein pitävän ajatuksesta, että vieras ihminen tulee hääräämään samaan talouteen hänen kanssaan meidän lapsiamme hoitamaan. Ida Maria ehkä toivoi, että häneltä olisi pitänyt pyytää lastenhoitoapua. Hän oli kuitenkin jo iäkäs ihminen ja hänellä sitäpaitsi oli jo yksi hoidettava, lapsenlapsi Jukka. Paulin veli Kauko oli eronnut ja Ida Maria oli halunnut ottaa heidän poikansa itselleen. Kun Terttu oli vuoden kuluttua lähdössä pois, pyysi Ida Maria häntä antamaan anteeksi, mitä hän on tehnyt väärin. Terttu oli ihmeissään, sillä hänellä ei ollut mielestään mitään anteeksiannettavaa. Ida Maria oli uskonnollinen, joten hän ehkä pyysi anteeksi pahoja ajatuksiaan.

Fredrik Viktorin ja Ida Lovisan nuorin poika oli Lennart. Hän kuoli jo 42-vuotiaana. Maalaispoika Lennart meni naimisiin koulujakäyneen hyryläläisen Viivi Tallbergin kanssa, joka työskenteli toimistoapulaisena muun muassa helsinkiläisessä Andelinin kauppapuutarhassa. Pariskunta muutti Helsinkiin ja heille syntyi tytär Tuulikki. Nimien suomentamisinnostuksessa he muuttivat sukunimensä Hallavirraksi. Lennart toimi Helsingissä autonkuljettajana ja Viivi kävi myös koko ajan töissä, vaikka lapsi oli syntynyt. Viivin äiti, Tallbergin mummo Hyrylästä, oli usein Helsingissä hoitamassa Tuulikkia, kun vanhemmat olivat töissä. Kävin heillä usein kylässä yksinkin, joten perhe ja vanha mukava mummo tulivat minulle tutuksi.

Tuulikki on lukenut itsensä ekonomiksi ja meni naimisiin Heikki Rautemaan kanssa. Heillä on välitysliike, jolla on sivutoimistoja ympäri Suomen. Näiden johdossa ovat nykyään heidän poikansa. Kun viimeksi olin Tuulikin kanssa puheissa, hän kertoi liiketoimintojen vähentyneen ja heidän sairastelevan jo hieman. Vanhemmat taitavat olla jo vetäytyneet koko toiminnasta ja jättäneen firman lapsilleen.

 

Kurasto

Isoisäni Tuomas Antinpoika on kotoisin Nastolasta, Lahden läheltä. Hän asui aluksi Vehkosillan eli pappilan torpassa. Naimisiin mentyään Tuomas perheineen siirtyi torppariksi Kuraston torppaan Koiskalan kartanoon. Suomessa oli voimassa torpparilaitos, jossa kartano antoi torpparille maatilkun viljeltäväksi työtä eli taksvärkkipäiviä vastaan. Koiskalan kartano on peräisin ruotsinvallan aikaisista läänityksistä ja vuodesta 1880 sen omisti paroni Standertskiöld.

Tuomas Tuomaanpoika meni naimisiin Sipilän talosta kotoisin olevan Saara Sofia Kallentyttären kanssa. Pariskunnalle syntyi yhdeksän lasta, joista yksi oli siis isäni. Kun Saara Sofia tuli vanhaksi ja sairastui, toivat isäni sisaret hänet tänne Helsinkiin. Isoäiti kuoli juuri vähän ennen kuin isäni ja äitini vihittiin, vuonna 1917. Hänet on ehkä haudattu Malmille mutta nyt hauta on ainakin jo hävinnyt.

Tuomas Tuomaanpojan ja Saara Sofian vanhin lapsi oli Maurits. Lapset saivat koulussa kuulla huomauttelua sukunimestään. Onko teillä kovinkin kuraista, kysyttiin. Aikuisiksi tultuaan monet Kuraston lapsista muuttivat sukunimensä. Yhtenäisyydestä ei välitetty, sisarukset ottivat kuka minkäkin nimen.

Maurits otti nimen Halme ja nuorempi sisko Beda nimen Laitinen. Bedasta nuorempi sisko Maria käytti nimeä Kurasto kunnes meni naimisiin. Minun isäni ja nuoremmat siskot Saimi ja Impi käyttivät nimeä Laitinen.

Maurits sai oman torpan Kuraston läheltä, Hyytyn torpan, jossa Maurits vietti loppuelämänsä. Mauritsin lapset Erkki ja Kauko jäivät asumaan Nastolaan. Väinö muutti Helsinkiin ja piti yhteyttä Hemminkiin. Hän meni naimisiin mutta jäi lapsettomaksi. Väinön hautajaisissa vuonna 1986 näimme pitkästä aikaa Väinön sisaruksia, minun serkkujani. Erkin ja Kaukon lisäksi Meeri, Aune, Hellä ja Vieno.

Meeriin liittyy erikoinen historia, josta taidan olla maininnut jo aikaisemmin. Meeri oli syntynyt vuonna 1914. Hänen tätinsä Maria oli Helsingissä naimisissa Kalle Lindstömin kanssa. Kalle toimi kaupungin ulosottoviranomaisena. Perhe vaihtoi usein asuntoa, ehkä Kalle sai työnsä puolesta vihiä edullisista asunnoista. Katajanokan jälkeen ainakin Hietaniemenkadulla kahdessa eri osoitteessa.

Tämä Kalle Lilndström ja Maija-täti ovat siis sama perhe, jonka luona minä vietin lapsena joitakin kuukausia, kun oma äitini oli sairaalassa hoidettavana. Silloin pariskunnan tytär Aune oli vielä elossa.

Kun Maija-täti myöhemmällä iällä tuli reuman vuoksi liikuntakyvyttömäksi, ei Kalle oikein jaksanut hoitaa häntä. Kun Maija-tädin veljellä Mauritsilla oli Nastolassa niin kovin monta lasta, pyydettiin, että jospa sieltä joku tytär tulisi Helsinkiin apulaiseksi. Hoitamaan Maija-tätiä, tekemään ruokaa ja käymään kaupassa.

Ensin Maurits lähetti nuoremman tyttärensä Hellän, mutta häneen ei oltu oikein tyytyväisiä. Hän oli liian nuori ja vilkas, sellainen huithapeli. Hän jäi kuitenkin asumaan Helsinkiin, ja meni täällä myöhemmin naimisiin, Kolehmaisen kanssa.

Seuraavaksi Maurits tarjosi vanhempaa tytärtä Meeriä. Meeri pärjäsi paremmin. Meeristä pidettiin, hän teki työnsä hyvin, oli kokeneempi ja viihtyi. Maija-täti pystyi kyllä liikkumaan, mutta nivelreuman vuoksi kävely oli aika huonoa. Meeri tuli tekemään ruokaa ja auttamaan taloudessa.

Pian Maija-täti kuoli ja Meeri alkoi odottaa lasta Kallelle. Pariskunta meni naimisiin ja lapsi sai kasteessa nimen Seppo. Meeri ja Kalle asuivat pitkään Vallilassa, Suvannontie 19:ssä. Kallen kuoltua asunto jäi Meerille ja hän hankki toimeentuloa tekemällä ompelutöitä.

Meerin kanssa tuli pidettyä paljon yhteyttä, osaksi ompelutöidenkin vuoksi. Meerin poika Seppo rakensi omakotitalon Klaukkalaan. En ole koskaan käynyt siellä. Meeri ja Kalle on haudattu Hietaniemeen, vanhaan osaan. Olisi mukava käydä joskus katsomassa niin saisi selville näitä tarkempia kuolinaikoja.

Mauritsin sisko Beda käytti nimeä Laitinen. Hän meni naimisiin turkulaisen Karl Enqvistin kanssa, jolla oli värjäriliike. Beda siis muutti Turkuun, varmaankin ensin apulaiseksi värjärille ja myöhemmin naimisiin isännän kanssa. Siihen aikaan nuoret tytöt tulivat kaupunkiin ja menivät ensin kotiapulaisiksi. Sillä tavalla he pääsivät elämän alkuun.

Bedan nuorempi sisar Impi muutti myös Turkuun ja työskenteli myös Enqvistin värjäriliikkeessä. Impi oli ensin Helsingissä kotiapulaisena oikein herrasväen perheessä. Perhe asui Katajanokalla, heillä oli useampia palvelijoita.

Me kävimme joskus Impin kanssa katsomassa asuntoa. Siellä oli useampia palvelijoita, huoneita hirveästi ja palvelijoilla oli soittokellorivi, että tiedettiin, mistä huoneista soitettiin. Huoneissa oli isoja komeita huonekaluja. Perheessä oli vain pari lasta. Mies oli valtion virassa.

Tässä perheessä Impi toimi pitkään apulaisena. Hän oli hieman sairaalloinen, astmaa ja muuta sellaista. Hän tuli jo aikaisessa vaiheessa työkyvyttömäksi. Beda-sisko sai hänet sitten muuttamaan Turkuun ja toimi värjäriliikkeessä. Bedan kuoltua Impi muutti asumaan siskonsa miehen luokse hoitamaan taloutta. Perheessä oli vain yksi lapsi, Eine, joten Impin ei tarvinnut puolisairaana kovin paljon rehkiä.

Eine opiskeli Ateneumissa tekstiilitailijaksi. Myöhemmin hän muutti Hämeenlinnaan, jossa ryhtyi naisvankilan käsityönohjaajaksi. Sitä ennen hän oli tehnyt kauniita ryijyjä. Käsityönohjaajan työ ei ollut kovin taiteellista, vaikka hän saikin suunnitella käsityömalleja. Hänellä on ollut jo pitkään oma asunto Sibeliuksenkadulla. Hän täyttää ensi vuonna yhdeksänkymmentä.

Lippo Kaarnisto on ottanut asiakseen huolehtia Einen asioista. Välillä Eine on ollut pitkiä jaksoja sairaalassa, mutta toisinaan hän on pystynyt asumaan kotonaan, vaikka onkin jo liikuntakyvytön.

Eine kävi meillä usein, oli kova puhuja kuten isänsäkin. Hän piti mielellään yhteyksiä, puhetta riitti jatkuvasti. Hänen kanssaan oli mukava seurustella. Lapsena olin vietin joskus viikkoja Einen kotona Turussa, kun Einen äiti oli jo kuollut ja Impi hoiti taloutta. Impi halusi mielellään järjestää minut Einen seuraksi.

Kuljimme Impin kanssa kaupungilla, torilla ja muilla ostoksilla. Turussa asui muitakin serkkuja kuin Eine, Kaarniston perhe asui lähistöllä. Tulin samalla tutuksi heidän kanssaan. Minulla oli mukavat oltavat kun Einen isäkin oli puhelias ihminen. Perheessä oli vain yksi lapsi, ja minulle köyhistä oloista tulleelle siellä oli hieman leveämpää elämistä. Maksua ei oleskelustani haluttu ottaa. Samalla tutustuin Turkuun, toreihin ja kauppoihin.

Kuraston torppaa Nastolassa jäi pitämään nuorempi veli Emil vaimonsa Inan kanssa. Heidän tytärtään Ilmaa olen nähnyt vielä myöhemminkin, ainakin Lahdessa.

Ines oli Hemmingistä seuraava lapsi. Hän sairasti nivelreumaa, kuten Bedakin. Hän vietti Turussa vuosikausia sairaalassa. Hän odotteli kovasti sairaalassa omaisten vierailuja, mutta ainakaan helsingin sisarukset eivät paljoa jaksaneet käydä katsomassa.

Ineksestä seuraava lapsi Kuraston perheessä oli Saima. Hän otti nimekseen Laitinen ja meni naimisiin poliisikonstaapeli Nurmen kanssa. Myöhemmin koko perhe halusi muuttaa sukunimensa Kaarnistoksi. Lapsista Pentti oli ekonomi ja Lippokin hyvin koulutettu. Hän toimi Huhtamäellä vaativissa tehtävissä. Hän piti aikaisemmin mielellään yhteyksiä. Viimeksi hän kertoi kärsineensä sydäninfarktin. Kunhan tässä tulee aikaa, täytyy soittaa Lipolle ja kertoa tästä minun sairaudestani.