Muistelut > Pauli > Margaretan vanhemmat

Pauli kertoo: Hilma ja Hemminki

Elettiin ensimmäisen maailmansodan vuosia 1914-1917 ja myös Suomessa olivat valtiolliset ja yksityisten kansalaisten elinolosuhteet valinkauhassa. Monenlaiset sota-ajalle ominaiset ilmiöt aiheuttivat kansalaisten keskuudessa erilaisia kuohuntailmiöitä. Sota oli pitkittynyt ja se oli aiheuttanut epätietoisuutta ja tulevaisuudesta. Vaikka maamme ei suoranaisesti osallistunut sotaan niin mm. elintarvikehuollossa oli vaikeuksia aiheuttaen yhteiskunnallista levottomuutta. Nuoriso jaksoi kuitenkin myös silloin katsoa, vanhempaa väkeä valoisammin, tulevaisuuteen ja niinpä nuorta väkeä suuntautui entistä suuremmassa määrin maaseudulta asutuskeskuksiin etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia.

Myös Hilma ja Hemminki kumpikin omalla tahollaan oli lähtenyt lapsuutensa kodista suureen maailmaan uusia elinolosuhteita tutkiskelemaan. Hilman lapsuuskoti sijaitsi Tuusulassa, jossa hän syntyi kolmetoistalapsisen perheen yhdeksäntenä lapsena. Suuren perheen lapsena hänen oli myös hankkiuduttava hankkimaan leipänsä maailmalta ja käsistään taitavana tyttönä hän muutti Helsinkiin ja hakeutui siellä suorittamaan vaatteiden ompelua. Myös Hemmingin lapsuuskoti oli sen ajan käytännön mukaisesti varsin monilapsinen (10 lasta) ja se sijaitsi Nastolassa, jossa hänen vanhemmillaan oli Kurasto-niminen torppa Koiskalan kartanon mailla. Ja kuten Hilma, oli Hemminkikin hakeutunut Helsinkiin töihin. Hän sai paikan vanginvartijana Sörnäisten vankilassa.

Siihen aikaan oli nuorilla tapana kävellä iltaisin Esplanaadilla ja samalla tietenkin katsella sopivia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Niinpä myös Hilma ja Hemminki olivat siellä samoilla asioilla ja ennen pitkää totesivat suorittavansa näitä kävelyretkiä yhteisesti. Heidän yhdessäolonsa jatkui entistä läheisemmissä merkeissä ja niinpä häät vietettiin lokakuun 25. päivänä vuonna 1917. Hilma oli tuolloin 26- ja Hemminki 34-vuotias. Ensimmäinen asunto onnistuttiin saamaan Kulmavuorenkadun varrelta ja siitä se elämä alkoi.

Ensimmäinen talvi, siis vuosina 1917-1918, oli maassamme suurten muutosten aikaa. Maamme vapautui taistellen vieraan vallan ikeestä, mutta samalla täytyi käydä läpi verinen ja traaginen kamppailu oman maan kansalaisten punaisten ja valkoisten kesken. Sota ei suoranaisesti koskettanut heidän elämäänsä muuten, kuin että erilaisten poliittisten mielipiteiden ja epäluulojen riivaamassa yhteiskunnassa oli joku "silmää tekevä taho" lausunut epäilyksen, että torpparin poika Hemminki oli epäilyttävästi suosiollinen punaisille ja niin sai Hemminki lähteä vanginvartijan toimesta. Se oli nuorelle perheelle raskas isku, mutta se kestettiin.

Ensimmäinen lapsi, Margareta, syntyi tammikuussa vuonna 1918 ja ympärillä esiintyvistä taloudellisista ja muista vaikeuksista huolimatta usko parempaan tulevaisuuteen säilyi vahvana. Seuraavaksi syntyi poika syyskuussa 1919 ja sai nimekseen Osmo. Nuorin ja samalla viimeinen lapsista, Kalervo, syntyi huhtikuussa vuonna 1927.

Hemminki hankki perheelle elatuksen työskentelemällä erilaisissa työtehtävissä pääasiassa Helsingin kaupungin palveluksessa. Suuri merkitys Hemmingille ja samalla koko perheelle oli oman siirtolapuutarhamökin hankkiminen läheisestä Vallilan siirolapuutarhasta. Sieltä saatiin henkisiä ja aineellisia voimavaroja jokapäiväisen elämän helpottamiseksi.

Niin vuodet kuluivat ja lapset kasvoivat. Perhe muutti ensin Karstulantielle ja sieltä Helsingin kaupungin vuokrataloon Makelänkadun varrella. 1930-luvun alun vaikeista vuosista selvittiin ilman suurempia vaikeuksia, sillä Hemmingille oli kohtuullisesti järjestynyt työtilaisuuksia ja puutarhamökin tuotteiden avulla lisättiin huomattavasti perheen toimeentulomahdollisuuksia.

Syttyi uusi sota vuonna 1939, talvisota, ja sen jälkeen jatkosota vuosina 1941-1944, mutta Hemmingin ei ikänsä vuoksi tarvinnut niihin osallistua. Osmo-poika oli kuitenkin jatkosodassa mukana, mutta palasi terveenä kotiin. Margareta avioitui Paulinsa kanssa kesäkuun 26. päivänä vuonna 1948 ja Kalervo 1960-luvun alussa Raija Rautkarin ent. Heidmanin kanssa, josta hän kuitenkin myöhemmin erosi.

Hemminki kuoli joulukuun 26. päivänä vuonna 1968 ja oli tuolloin 85-vuotias. Hilma jaksoi vielä ponnistella ja seurailla lastensa ja lastenlapsiensa elämää aina helmikuun 17. päivään vuonna 1972 saakka, jolloin hän kuoli 81-vuotiaana. Molemmat on haudattu Malmin hautausmaalle.