Muistelut > Pauli > Isoisä ja isoäiti

Pauli kertoo: Maria ja Petter

Äidinisäni Pekka Karjalainen

Äitini isä Petter (Pekka) Heikinpoika Karjalainen syntyi 30.9.1859 Pieksämäellä. Isoisäni perheeseen kuului kaikkiaan kuusi lasta. Suuret nälkävuodet vuosina 1860-70 sattuivat juuri hänen lapsuusvuosiinsa, ja voi hyvin kuvitella, että siinä perheessä ei toimeentulo ollut kovinkaan helppoa. Pettuleipä, männyn nilakerroksen ja viljan yhdiste, oli siihen aikaaan tuttu monessa perheessä Perheen lasten oli lähdettävä leipäänsä ja onneaan etsimään maailmalta jo varsin nuorena.

Vuonna 1881 astui Suomessa voimaan uusi asevelvollisuuslaki ja tämän lain perusteella Pekkakin joutui astumaan sotapalvelukseen. Hän joutui luultavasti Helsingissä sijainneen tarkk'ampujapataljoonan 9:een komppaniaan 29.10.1881. Sieltä hän kävi komennuksella mm. Suomen Kaartissa, mutta joutui ilmeisesti jonkin kolttosen takia palaamaan takaisin entiseen joukko-osastoonsa. Touko- kesäkuussa vuonna 1883 hän oli komennuksella keisari Aleksanteri III:n kruunajaisissa Moskovassa, josta hänellä on näkyvänä muistona mitali häävalokuvan takin rintapielessä. Palveltuaan 3 vuotta Pekka pääsi siviiliin 1884.

 

Äidinäitini Maria Augustiina Heinolasta

Isoäitini Maria Augustina Honkanen oli piika Serafia Honkasen avioton lapsi. Kirkonkirjoissa sukunimi on merkitty Hongain. Serafia oli syntynyt vuonna 1849 Heinolassa ja kuoli vuonna1924. Serafialla oli muonarenki Axel Wilhelm Raskin kanssa kuusi lasta, joista kolme kuoli jo varsin nuorena. Kolme muuta, eli Axel, Konstantin ja Johan, elivät aikuisiksi ja menivät naimisiin. Mainittakoon, että nuorin heistä, Johan, muutti Helsinkiin Sörnäisten suomalaiseen seurakuntaan vuonna 1916. Hän oli tällöin 34-vuotias.

 

Avioliittoon

Pekka tapasi ilmeisesti ruotuväkiaikanaan jossain yhteydessä Heinolan maalaiskunnasta kotoisin olleen Maria neitosen ja jonkin ajan kuluttua Pekka haki Mariansa Heinolasta Pieksämäelle ja nuoret vihittiin avioliittoon vuonna 1886. Maria Augustina Hongain oli syntynyt vuonna 1869 ja oli siis naimisiin mennessään vasta 16-vuoden ikäinen. Ensimmäinen lapsi Ida Maria, siis äitini, syntyi vuonna 1890. Seuraavat lapset olivat Asko vuonna 1892, Jalmari vuonna 1894 ja nuorin Viljo, joka huusi ensimmäiset parkaisunsa vuonna 1897. Vielä syntyi perheeseen toinenkin tytär, Hilja Martta, mutta hän kuoli pois ollessaan vasta vajaan vuoden ikäinen.

1800-luvun lopulla rakennettiin Karjalan rataa Viipurista Antrean kautta Elisenvaaraan. Sinne mahdollisuuksien maahan Koljolan tulevan aseman seudulle Pekkakin toi nuorikkonsa. Heidän yhteinen elämänsa alkoi näin asettua uomiinsa ja Pekka ryhtyi tarmokkaasti etsimään toimeentulomahdollisuuksia perheelle.

 

Saha perustetaan

Rakennustoiminta oli tuolloin vilkasta ja usko tulevaisuuteen oli vankka. Puutavaraa oli paikkakunnalla saatavissa runsaasti sillä seudun metsävarat olivat pääosiltaan koskemattomia ja paikalliset maalaistalojen isännät olivat halukkaita muuttamaan metsävarojansa rahaksi. Noissa oloissa oli varsin luonnollista, että nuorimies haaveili ryhtyvänsä suorittamaan puutavaran sahausta paikkakunnan tarpeisiin. Aluksi sahattiin tukkeja laudoiksi ja lankuiksi käsipelillä Oli korkea pukki ja pitkä saha, joiden avulla tämä työ tehtiin. Toinen miehistä veti sahaa alapäästä ja toinen ylhäältä pukin päältä. Työ oli kovaa ja hidasta, mutta se kävi kuitenkin. Ennen pitkää todettiin tilanne sellaiseksi, että oli mahdollista ajatella höyrykäyttöisen raamisahan rakentamista ja näin myös tehtiin.

 

Maria Augustiina kuolee

Mustia pilviä kuitenkin ilmaantui taivaalle. Nuori hento Maria oli joutunut viiden lapsen synnyttämisen ja varmaankin liian suuren työtaakan rasittamaksi ja kuoli vuonna 1900 ollessaan vasta 31-vuotias. Tämä oli perheelle ja perheen lapsille raskas isku, sillä äitini Ida Maria oli tuolloin vasta 10 vuoden ikäinen. Voi hyvin kuvitella sen tuskan ja ahdistuksen, joka perheessä vallitsi tapahtuman johdosta. Äitini joutui huolehtimaan kolmesta nuoremmasta veljestään sekä epäilemättä osallistumaan perheen ainoana naispuolisena taloudenpidon monipuolisiin askareisiin. Perhe ei kuitenkaan voinut tulla toimeen ilman täyskasvuisen naishenkilön mukanaan tuomaa panosta ja niin Pekka solmi uuden avioliiton jo vuonna 1901 Anna Kärkkäisen kanssa. Annan kanssa syntyi perheeseen tytär Hilja vuonna 1903. Toinen tytär Aino Bertta kuoli ollessaan vajaa kaksivuotias.

Onnettomuudet eivät kuitenkaan vielä loppuneet tähän. sillä tulenarka höyrysaha paloi poroksi vuosisadan vaihteen tienoilla. Uusi ja entistä ehompi sahalaitos tehtiin. Lapset kasvoivat ja äitini Ida Maria avioitui vuonna 1907 Johannes Jahvetinpojan kanssa ja muutti pois kotoaan.

Sahalaitos paloi uudelleen noin vuonna 1920, mutta tästäkään ei lannistuttu vaan vielä kerran suoritettiin sahan jälleenrakennus. Tämän rakentamisessa olivat jo äitini veljetkin mukana ja se antoi varmaankin Pekalle lisää tulevaisuudenuskoa. Uuteen saharakennukseen tuli raamisahan lisäksi myös höyläkone puutavaran jatkokäsittelyä varten sekä mylly paikkakunnan isäntien viljan jauhamista varten.

 

Jalmarin ja Viljon kohtalo

Vielä ei Pekan koettelemusten mitta ollut täysi sillä Jalmari sai sydänkohtauksen ja kuoli vuonna 1922 vain 28- vuotiaana ja häneltä jäi tytär Anna-Liisa.

Nuorin pojista Viljo oli sairaalloinen eikä sanottavasti osallistunut talon töihin, Hän oli saanut synnyinlahjanaan taiteellisia taipumuksia maalaten tauluja öljyväreillä ja soittaen viulua. 1930-luvun alussa Viljo vaimonsa Alman kanssa vietti kesiään Liikolassa lepäillen ja kalastellen perheen haltuun metsäkauppojen yhteydessä tulleessa Leppäniemen hovin tiloissa. Hanneksella ja minulla onni saada olla heidän kanssaan muutamia ikimuistoisia kesiä, kun toimimme Viljolle jonkinlaisina apupoikina. Kauan ei Viljo kuitenkaan jaksanut vaan hän kuoli vuonna1934 vain 37-vuotiaana.

 

Saha menestyy

Liikeyritys, jota Pekka hoiti myöhemmin yhdessä Askon kanssa, oli vuosien kuluessa kasvanut varsin huomattavasti. Puutavaraostojen yhteydessä oli jouduttu hankkimaan myös melkoinen maaomaisuus ja tavarantoimitukset ulottuivat jopa Englantiin saakka. Valitettavasti liikeyrityksen ja perheen tapahtumista ei ole olemassa mitään historiikkia tai sitten se jäi sodan jalkoihin ja tästä syystä monet edelläkerrotuista tapahtumista perustuvat vain muistikuviin ja suullisiin tietoihin ja niissä siten saattaa näin ollen olla epätarkkuuksia.

 

Evakkomatkan päätös

Syksyllä l939 venäläisten hyökättyä maahan joutui Pekka muiden mukana lähtemään evakkoon sotaa pakoon. Hän oli tällöin jo 80-vuotias ja kuoli Juvalla evakossa 26.9.1940. Hänen vaimonsa Anna eli vielä pitkään tyttärensä Hiljan luona Janakkalan Harvialassa.