Muistelut > Pauli > Uhkaava tilanne kotona

Melkein tulipalo

Läheltä piti ettei talo syttynyt!

Talomme Ojakatu 21 sijaitsi Tiiliruukilla ja oli pääasiassa isämme itse vähäisellä ammattitaidolla rakentama seitsemän huonetta käsittävä omakotitalo. Talon aikaansaaminen niissä oloissa suuriarvoinen aikaansaannos, mitä me pojat emme osanneet silloin riittävästi arvostaa. Talo sijaitsi Viipurin kaupungilta vuokratulle tontilla keskellä puurakenteista omakotitaloaluetta. Alue, jossa tontti sijaitsi oli lähistöllä aikoinaan toimineen tiilitehtaan vanha savenottopaikka ja eikä siis vastannut nykyaikaiselle omakotitaloalueelle asetettavia vaatimuksia. Haitoista mainittakoon, että keväisin varsin usein normaalia elämää häiritsivät tulvat, jotka ulottuivat aivan pihapiiriin saakka. Rakennuksessa ei ollut vesijohtoa, keskuslämmitystä eikä sähköistystä, mutta niiden puute ei tuntunut ylivoimaisen vaikealta kestää.

Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi kaksi yhden perheen huoneistoa. joissa molemmissa oli huone ja keittiö. Toisessa kerroksessa oli kaikkiaan kolme erillistä huonetta, niin sanottua hellahuonetta, joissa asui kussakin aina yksi pieni perhe. Kahteen hellahuoneeseen johti portaat rakennuksen sisätilojen kautta ja erilliseen hellahuoneeseen noustiin ulkoportaita pitkin. Kuten alussa mainitsin oli rakennus puulämmitteinen ja savuhormit joutuivat siis kulkemaan rakennuksen sisätilojen kautta ja kun senaikaisten muurarien työn jälki ei ollut paras mahdollinen, niin rakennus muodosti melkoisen paloturvallisuusriskin.

Eräänä talvi-iltana me pojat Martti, Heikki, Hannes ja minä olimme kamarissa pelaamassa korttia. Se oli sellaista leikkipeliä ilman mitään rahapanoksia. Ilta oli jo pitkällä, kello oli ehkä 23. Minä joukon nuorimpana en osallistunut itse peliin, vaan toimin jonkinlaisena takapiruna. Katsellessani pelin kulkua silmäni hakeutuivat huoneen seinille ja hämmästyksekseni havaitsin pystyuunin yläkulmassa, siinä missä savuhormi menee puurakenteiden sisään, pienen mutta melko kirkkaan valopisteen. Huomautin asiasta vanhemmille veljilleni ja he lähtivät välittömästi tutustumaan asiaan. Otettiin avuksi kirves ja rautakanki ja aukaistiin lattia rappukäytävän ja savuhormin yhtymäkohdasta. Jo ensimmäisten lautojen irrottamisen jälkeen ja saatuaan sen kautta lisähappea aukosta purkautui esiin noin metrin korkuinen tulenlieska. Nopeasti haettiin lunta ulkoa ja tulenlieskat tukahdutettiin alkuunsa. Viallinen kohta peitettiin kokonaan lumella ja tulen leviäminen ehkäistiin tehokkaasti.

Tapahtuma oli meille kaikille suuri järkytys. Palon alun havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja nopeat sekä tehokkaat sammutustoimenpiteet pelastivat rakennuksen tuholta, sillä palokunta ei varmasti olisi ehtinyt paikalle riittävän ajoissa. Tilanteen dramaattisuutta lisäsi vielä se, että mikäli palo olisi päässyt etenemään varsinaiselle tulipaloasteelle yön kuluessa, niin yläkerran hellahuoneissa asuvat ihmiset olisivat epäilemättä joutuneet suureen vaaraan jäädä loukkuun tulen saaliiksi. Yläkerrassa palopaikan takana asui kahdessa hellahuoneessa vanhoja ihmisiä, joiden pääsy tulen uhkaamasta paikasta ei olisi ollut helppoa. Sinä iltana oli kirkas tähtitaivas, ja kun tilanne oli ohi, lähetin ylös tähtiin kiitoksen tapahtuman onnellisesta lopusta.